Kesä meni kiireisenä ja ihanan lämpimänä nopeasti ohi ja nyt odotellaan jo uusia lumikasoja Rockylle pompittavaksi. Olemme kotiutuneet hyvin uudelle alueelle ja omaan kotiin. Rocky on saanut uusia koiratuttavuuksia ja näyttää onnelliselta pikku karvapallolta.

Jonkin aikaa sitten se keksi että sohvallekin voi hypätä ja kaiketi viilenevien säiden ansiosta se on alkanut nukkumaankin sohvalla välillä. Aiemmin kun etsi aina viileimmän kohdan lattiasta eikä nukkunut edes matolla, saati omassa pedissään.

Kesällä, kun karva vaihtui kevyempään, se näytti taas kovin pikkuiselta, mutta nyt alkaa leijonan harja olla taas kohdillaan. Uutta alusvillaa on pukattu vauhdilla ensimmäisistä viileistä asti ja poika näyttää oikein komealta. Harmittaa, että on ollut niin kiireistä, olisi mukava viedä Rockya jonnekin näyttelyynkin. Luulen että saisi kehuja. Tai sitten olen vain hieman puolueellinen tässä asiassa

Uusia piirteitäkin poikaan on tullut kun ikää on tullut vähän lisää. Hieman jo rauhallisemmaksi ollaan tultu ja rapsutuksista ja hellyyden osoituksista nautitaan yhä enenevissä määrin. Aiemmin ei malttanut olla aloillaan niin kauaa, että olis ehtinyt muutamaa sekuntia kauempaa rapsutella. Ja syliinkin se välillä kiipeää oma-aloitteisesti. Joskus, kun Rocky on joutunut olemaan yksin muutamana päivänä normaalia pidemmän työpäivän verran, niin rapsutukset on kova sana. Jos lopettaa sen mielestä liian aikaisin, niin saa kyllä hampaat käteensä kiinni. Tosin vain leikkisän kevyesti, mutta viesti on selvä..

Mutta suloinen ja piristävä koira tuo meidän Rocky kyllä on! Ja hyvätapaiseksi tuolla kehutaan, mikä on suurimmaksi osaksi sen luonteen ansiota. Meillä kun on usein niin harmillisen kiire, ettei mitään ihmeitä olla sille ehditty opettaa. Mutta hienosti on mennyt tärkeimmät näköjään perille Ja virtaa riittää edelleen!

Kesällä tutustuttiin muuten myös uuteen ja kummalliseen eläimeen, eli siiliin. Alkukesästä Rockyn aitaan oli jäänyt kiinni siili-emo, jonka Miika pelasti ja leikkasi sitten niille pienen kulkureitin aitaan. Kerran ilmeisesti samainen siili bongattiin päiväunilta kukkapuskassa.. Ja loppukesästä ihmeteltiin sitten suloista pikku-siiliä joka rohkeasti tutki paikkoja pihallamme. Ja Rockyllä riitti ihmettelemistä Kesälomareissulla tutustuttiin myös kileihin ja moniin muihin eläimiin, joista kaikista Rocky näyttää tykkäävän aina yhtä paljon. Haluaisi olla kaikkien kaveri <3

Rockyn uusi lempipaikka

Pihapiirin siiliemo

Rocky on ollut aivan haltioissaan ensilumesta. Pomppii kuin jänis itse tekemiensä lumipallojen perässä. Ja pyörittelee nokallaan isompia palloja, kai se kohta osaa jo tehdä lumiukkojakin, pitää opettaa. Ensin aura-auton tekemät isot kasat oli pelottavia mutta nykyään nekin on kaikki pakko käydä merkkaamassa, sellainen “tää on mun lumikasa” ilme päällä.

Loppukuusta muutetaankin sitten tästä kerrostalosta rivitaloon. Rockykin saa oman pihan missä kirmailla ja meidänkin aamulenkitys vähän helpottuu. Toivottavasti uudella alueella on yhtä mukavia koirakavereita kuin täällä on ollut. Eiköhän Rockykin jotain kirjoittele jahka pääsee tuosta ensilumi-innostuksestaan ohi.. Täytyy yrittää laittaa uusia kuviakin, Rockysta kun on jo kasvanut melkoinen karvapallo.

Pitihän meidänkin nyt sitten kirjoitella kuulumisia, ettei Rockya huonommaksi jäädä. Nyt  se tosin tanssii tuossa lattialla kahdella jalalla ja pyörii ympyrää ja ärisee.. Taitaa meinata, että on emäntä ollut taas muka liikaa sohvan nurkassa ja koneella.

Viikonloppuna oltiin tosiaan Kokkolassa viikonloppureissulla ja matkat meni hyvin, vaikka vähän etukäteen mietitytti, että mitenhän tuo duracel pupu jaksaa. Mutta toinen vetelikin vain hirsiä suurimman osan ajasta. Turvavyön aukaisemisesta ja moottorin sammumisesta aina heräsi ja yritti vauhdilla päästä syliin, ettei vaan jäisi matkasta.

Perillä koittikin sitten unelmien vapaus, kun suojaisella omakotitalon pihalla sai juoksennella vapaana. Ja sitten juostiinkin! Aamupissattaminenkin kävi helposti, kun sai vain avata oven ja poika kävi kiltisti puskassa.

Takaisin Tampereelle lähtö meinasikin sitten olla mutkikkaampi juttu. Rocky kävi marjapuskassa maistelemassa vielä ennen lähtöä ja pihalta startattuamme huomasin sitten, että Rocky yritti ottaa tassulla jotakin pois suustaan ja lipoi kovasti huuliaan. Yritin katsoa suuhun, mutta herra ei siitä oikein tykännyt. Sitten alkoikin suupielet turvota ja tassun karvoissa oli verta. Tarkistin tassutkin, ettei niissä ollut piikkejä tai puremajälkiä ja mietittiin, että ei kai sitä nyt ampiainen pistänyt puskassa touhutessa. Tai nokkonen?

Soitettiin sitten meitä koira-asioissa paljon viisaammalle ihmiselle, että mitäs nyt tehdään,  mutta turvotus alkoikin yhtäkkiä laskea vauhdilla. Siinä hetken ihmeteltyämme satuin katsomaan vielä lattialle ja siellähän oli poskihammas!!

Selvittiin onneksi säikähdyksellä ja oli oikein mukava reissu. Taitaa toinen kaivata sitä pihaa vielä täälläkin ollessa, kun melkoisia spurtteja päästää aina pihalle päästyään

Rocky tuossa jo kertoikin viime päivien tapahtumista. Meidänkin osalta on vähän turhan harvoin päivitelty tätä blogia, ja taas päivitetään. Oltiin lauantaina Eibin siskon häissä Suomenlinnassa mutta saatiin onneksi Rockylle hoitaja siksi päiväksi. Hyvin oli mennyt. Rocky on kyllä ihan ihmeen reipas kaikkien uusienkin juttujen edessä. Ei juurikaan pelkää muita koiriakaan, ei edes isoja. Automatkatkin menee tosi hyvin, yleensä Rocky vaan nukkuu jalkatilassa tai katselee maisemia sylistä. Pitäisi ostaa sille sellaiset valjaat mitkä saa turvavöihin kiinni.

Äsken lähdettiin lenkille vaikka Rocky yritti esittää tosi väsynyttä, kun vähän piskotteli. Mutta väsynyt tässä tapauksessa taisi kuitenkin olla isäntä, lähdettiin nimittäin ilman avaimia ja puhelimia. Hetki istuttiin Rockyn kanssa ruusupuskan juurella, mutta lähdettiin sitten kuitenkin kävellen hakemaan vara-avainta tuosta parin kilometrin päästä. Kävikin tuuri kun avaimenkaitsija oli kotosalla ja päästiin näin ilman kalliita huoltomiesmaksuja sisälle. Rocky oli sen reissun jälkeen ihan uitettu koira, tuossa alla siitä kuva. Suuren turkin alta paljastuikin hieman suuremmalla egolla varustettu orava. Noh, tulipa sitten samalla pestyä se.

Rockyn Kuulumiset oli tuossa hetken hiukan sekaisin kun säädettiin näitä sivuja toimivimmiksi. Nyt on etusivu valmis, muuten vielä kesken. Mutta juhannuksena ei koodailla huomenna lähdetään Vilppula/Keuruu akselille. Rockykin pääsee ensimmäistä kertaa Porista tulon jälkeen hieman pidemmälle reissulle. Onneksi autossa olo ei ole ollut sille mikään ongelma, katselee vaan maisemia, Rocky EI siihen… Jaahas… pitää lähteä pyyhkiin lattiaa

Sitä on taas aika vierähätänyt niin vauhdikkaasti, että olen vallan unohtanut tänne raapustelun! Anteeksi kovasti vain kaikille.. Onkohan täällä edes enää ketään?

Mutta noiden viimeisimpien kuulumisien jälkeen on tapahtunut monen moista uutta ja kivaa. Talvi oli hurjan kivaa aikaa. Varsinkin kaikenlainen lumessä möyriminen ja lumipallojen kiinni ottaminen. Harmi oli vain kun välillä oli niin kylmä, että melkein heti alkoi paleltaa, kun ulos meni. Enkä päässyt kovin pitkille lenkeille. Mutta onneksi muutettiin uuteen kotiin, mistä pääsen nopeasti pihalle aina tarpeen tullen! Ei tarvitse enää mennä hissillä..

Tämä oli muuten mun elämäni ensimmäinen kevät! Vähän ihmetytti, kun hurjan kivat lumivuoret alkoi pienentyä ja mun uusi harrastus- parkour- ei enää oikeen onnistu. Oli hurjan kivaa säntäillä ja hypellä ylös ja alas kaikenlaisia lumikasoja. Mutta sitten nenääni tulvahtikin kaikenlaisia uusia hajuja.. tai no, osa oli aika tuttuja viimekesältä. Mutta niitä oli melkein ikävä!

Ja sitten, pakko kertoa.. Meidän uuden kodin naapurissa asuu hurjan kaunis tyttökoira. Se on Rottweiler ja emäntä sanoo et se on liian iso tyttö mulle. Mutta se on hurjan kiva. Ja sekin tykkää musta. Mut on tossa kyl sellanen mun kokonenki koira, sellanen valkonen tytteli. Mut se ei oikeen jaksa leikkii mun kaa, se taitaa olla liian vanha mulle?

Nyt mä odotankin kovasti vaan, et pääsen taas mökille juoksenteleen ja heitteleen käpyjä. Ja kesällä varmaan taas sinne tulee järvi taas. Kun nyt siellä on ollu talvella vaan joku ihme jäätikkö. En kyllä ois oikeen jaksanut kävellä siellä lenkillä, mutta ei omistajat kuitenkaan kantanu mua vaikka yritin kovasti pomppia…

Minäkin piipahdin nopeasti toivottamassa hyvät joulut! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. On ollut niin häslinkiä nyt kaikkien muuttojen ja joulujuttujen kanssa että ei ole ehtinyt nörttäilemään. Tämä olikin mun ensimmäinen joulu, toivottavasti näitä tulee usein koska oli kiva saada erilaisia paperiin käärittyjä herkkuja, namnam.

En muuten tykännyt YHTÄÄN tosta tonttulakista, näytin mielestäni hölmöltä siinä. Tonttupuku sen sijaan oli oikein mukava.

Jaa taas ollaan menossa tänne kivaan paikkaan missä saa olla luvan kanssa pöydällä ja syödä herkkunappuloita… Hetkinen mikäs piikki sulla siinä on, hei sä työnnät sitä ihan väärään päähän! Ne on aina ennen laitettu niskaan ei takapuolAUUUTTSSS! Toi sattui! En kyllä tule enään syömään (haukotus) sun nappuloitas! Kylläpäs alkoi ramaseen… hassua kun nukuin päikkäritkin just ennenkuin hohhoijaa lähdettttiinnnn… ZZZzzzzz….

Pari tuntia myöhemmin

Krooohhpyyh.. Kroo.. zz.. hetkinen.. miffä mä olen.. maailma pyörii.. ja ennen kaikkea, miffä mun oravanhampaat on!?! Hankala puhuakin. Nyt kyllä noufen ja puraifen tota tyttöä nilkkaan… uuuh heittää pääffä, enpäf noufekaan, parempi laittaa filmätkin vielä kiinni.. ZZZzzz…

ZZzz… Dodih, nyt pystyn jo ehkä noufeen. Enfin yksi käpälä ja fitten feuraava (muks), oho ei tää näin hankalaa ole ennen ollut. Mähän olen ihan pilveffä! Noh eiköhän tää täftä pikkuhiljaa. Parempi lähteä himaan pötköttään!

Mua pikkaisen ihmetyttää, että mikä kumma ilmastonmuutos nyt on käynnissä!? Pihalla on niin märkää, että maha kastuu. Ja maassa pyörii sellaisia erivärisiä rapisevia juttuja, kuulema lehtiä (niiden perään on kiva säntäillä). Ja iltaisin on niin pimeää! Ja tuulee! Eihän sitä kukaan itseään arvostava karvatassu kohta uskalla nenäänsä pihapiiriä pidemmälle pistää..

Nuo omistajat on kuitenkin aina kovasti menossa ulko-ovea pidemmälle, mutta siellä näyttää ja kuulostaa niin kummalliselta. Tosin aina välillä siellä pimeässä seikkailee muitakin mun koira-kavereita, joten olen jo pikkaisen uskaliaammin lähtenyt omistajien mukaan.  Päivällä sentään vielä näkee jotain..

Ai niin muuten! En olekaan tainnut muistaa kertoa teille sellaisesta kivasta leikistä, missä olen jo tosi hyvä. Niin hyvä, ettei omistajat oikeen enää edes pärjää mulle. Elikkäs aarteen etsintä. Ensin ihmettelin, kun noi pisti mut yhtäkkiä yksinään oven taa. Mutta sitten hoksasinkin, että sen jälkeen oli joka paikkaan piilotettu herkkupaloja! Niitä on kiva etiskellä.. Mutta mä tiedän jo melkein kaikki piilot, joten aarteen etsintä on oikea herkkuautomaatti. Suosittelen muillekin karvakavereille!

Pitää taas purra omistajia nilkkaan, että ne lisäilee musta kuvia tänne. Mähän näytän ihan vauvalta noissa..

Hännän heilutukset kaikille, have to go. Mutta muistakaa kirjotella kommentteja ja vieraskirjaa, kiitos

Terkuin, Rocky

Morom moro, niinkuin paikallisten on tapana tervehtiä. Edellisestä kirjoituksesta on taas tovi kulunut. Tässä 0n kesällä ollut niin puuhaa ja uusia ihmeitä että ei ole ehtinyt juuri koneella nörtteilemään. Ja sitäpaitsi Miika on surffaillut jotain Mac-koneita niin, että en olisi juuri koneelle päässytkään. Mulla on ollut tosi paljon tekemistä ja oon oppinut uusia juttuja. Edellisen kirjoituksen aikoihin en tainnut osata vielä edes hypätä sohvalle, nyt se on arkipäivää. Tosin olen vähän rajoittanut sitä viime aikoina kun noi ei tykkää kun hypin itse alas sieltä, voin kuulemma satuttaa jalkani, huuhaata sanon minä.
Ollaan pari kertaa käyty sellaisissa metsäisissä ruokamarketeissa missä kasvaa herkkumarjoja maassa, sen kun syö vain. Ne onkin olleet oikein onnen hetkiä. Kaikki marjat menee, siniset, punaiset, isot ja pienet ja vaikka vähän raa’atkin. Niistä saa voimaa. Tuossa alla popsin punaisia herkkumarjoja.

Toinen uusi mielipuuha on kuplien puhaltelu järveen ja lammikoihin. En ole vielä uimisesta niinkään innostunut, mutta kuplat on cool! Niinkuin se vesikin, ehkä siksi en olekaan niin vielä innostunut uimisesta. Se vesi on niin märkää! Tässä yksi kuplakuva.

Ollaan myöskin käyty vähän reissailemassa, viimeksi nyt viikonloppuna Kokkolassa. Se taisi olla tuossa ihan kulman takana, koska nukahdin jalkatilaan ja kun heräsin oltiinkin jo melkein perillä.. Auton hurina on niin väsyttävää. Sillä reissulla mulla lähti poskihammaskin ja noi isännät oli ihan kauhuissaan, en ymmärrä mitä ne niin vouhotti yhdestä hampaasta. Mutta lupaan kirjoittaa vastaisuudessa vähän useammin! Kuulemiin. T: Kulmakunnan Kuningas